Hikka
Mitat: n. 10 kg/41 cm
Väri: "muddy"merle
Näyttö: FI MVA, 2xcacib
TGAneg (07/2017), MyDogDNA tulokset
Hikka on röyhkeä ja kiihkeä villikko, jolla on ihan kivasti niin saalista kuin taistelutahtoakin eikä se ole tosiaankaan pakan pehmeimmästä päästä. Pohjimmiltaan kuitenkin tosi kiltti tyttö, joka rakastaa tehdä yhdessä ihan mitä tahansa. Rakastaa läheisyyttä ja huomiota, parkkeeraa itsensä (vaikka väkisin) niin lähelle kuin vain pääsee, makaakin usein puoliksi kasvojen tai kaulan päällä.
Meillä koirat on pyrtsinkin tulon jälkeen kotioloissa edelleen varsin huomaamattomia eikä Hikka esim sättää tai turhia louskuttele kotona tai harrastuksissa. Hermot noin muutoinkin pitävät oikein mallikkaasti paketin kasassa arjessa ja harrastuksissa. Vahtii kyllä sitten briardienkin edessä meidän tonttia (ja omia lenkkimaastoja), jonka vuoksi on varmaan naapureiden mielestä maailman ärsyttävin pikkukoira... ja on muutenkin todella tarkka niin reviiristään kuin resursseistaan. Omassa laumassa tämä ei aiheuta ongelmia, mutta vaikka muutoin onkin koirasosiaalinen, niin resurssien (ruoka, lelut, ihmisten huomio, kisapaikat yms) suhteen saa olla tarkkana vieraiden koirien kanssa.
Ei ole jännänyt uusia paikkoja, alustoja, tilanteita, väkijoukkoja, kulkuvälineitä, koiria tai oikeastaan yhtään mitään. Ihmisistäkin tykkää ja on ollut alusta asti palkattavissa treeneissä myös vieraan toimesta. Vaikka omaehtoisesti melkoisen röyhkeästi hakeekin huomiota, niin ei silti ole varsinaisesti vieraan palluteltava koira ja tietynasteista terävyyttä löytyy kyllä jos vähän kaivaa. Vilkkaudestaan huolimatta ei ole ollut ongelmia fokusoida tekemiseen ja kun mottona on “enempi on parempi” niin toistoja kestää niin paljon kuin vaan itse jaksaa hinkata.
Hikan kanssa on voinut harrastaa monipuolisesti oikeastaan mitä vaan on päähän pälkähtänyt, joskin PK -puolen kansallisten lajien osalta päätin jo varhaisessa vaiheessa jättää muiden harteille, kun kävi ilmi, että Hikka jää kirpuksi (noin 41 cm ja 10 kg). Itsellä ei ole sellaista paloa metsässä rämpimiseen, että viitsisin omasta mielestäni aivan liian pientä koiraa esteille opettaa vaikka ponnua löytyisikin. Peltojälkeä (erikoisjälki siis) ollaan pentupohjien jälkeen tehty jouluna ja juhannuksena sillä ajatuksella, että saadaan siitä sitten joskus eläkeläislaji. Paimennustakin ollaan harrasteltu välillä oikein tosissaankin, mutta tällä hetkellä pidetään mietintätaukoa sen osalta. Meidän päälaji on kuitenkin aina ollut aksa, enkä ollut alunperin varma tehdäänkö edes virallisesti mitään muuta.
Vuonna 2017 SPKL:n lisenssiuudistuksen kynnyksellä tahkottiin kuitenkin parissa kuukaudessa ja oikeastaan nollatreenillä BH, RTK1, RTK2 sekä tokosta ALO1. Ennen ensimmäistä, lokakuussa 2017 käytyä rallykisaa oletin, että Hikka olisi jo vilkkautensa takia sen verran häiriöherkkä, että se tarvitsisi paljon häiriötreeniä ja ylipäänsä treeniä tuollasia hidastempoisia lajeja varten. Eka rallykoe kertoi kuitenkin ihan muuta - tyypillä olikin ihan huikea asenne tekemiseen vieraassa paikassa, nollatreenillä ja minun hirveästä jännittämisestä huolimatta! Siitä se meidän projekti sitten lähti... Projektin, jonka myötä opin Hikasta paljon sellaisia asioita, jotka osaltaan johtivat päätökseen yrittää saattaa maailmaan Hikan jälkikasvua.
Näyttelyissä ollaan käyty sen verran, että Hikasta tuli valio heti kaksivuotta täytettyään. Itse tietty tykkään, että on nätti kuin mikä, mutta eipä sitä tosiasiaa voi kiistää, että väriltään ei ole "ihan" sitä mitä merlen kuuluisi olla (ja tästä syystä ollaan myös lennetty ulos kehästä erkkarissa).
Aksassa Hikka onkin sitten luonnonlahjakkuus - kohtasi alusta asti kaikki esteet "happy-go-lucky" asenteellaan, käyttää kroppaansa upeasti, oppii huikean nopeasti niin esteet kuin ohjauskuviot, on motivoitunut ja keskittynyt, ei oikeastaan koskaan tiputtele rimoja ja lukee rataa ja ohjauksia hienosti - tuntuu kuin se olisi luotu aksaamaan! Hikka on myös hirmuisen nopea eikä sitä silleen hirveästi kiinnosta tekeekö se oikein vai tekeekö se virheitä - kun se lukitsee esteen, niin sitten mennään. Olenkin ollut jokseenkin hätää kärsimässä yrittäessäni opetella ohjaamaan tuota pientä rakettiani... Mutta oli miten oli, aksa Hikan kanssa on ihan mahdottoman addiktoivaa ja ihanaa!
Videoita:
Hikka tottelee (ainoita videoita aiheesta ja tietenkin astun jossain välissä kipeästi Hikan varpaille, mutta ei tuntunut menoa hidastavan...)
Hikan pentuaika 8 viikkoisesta 1 vuotiaaksi
Hikka puuhaa kovien äänien kera vol1 ja vol2
Tuoreimpia (ja vanhempia) kuulumisia meiltä voi stalkata instassa TÄÄLLÄ